Muutenkin olisi syytä yrittää tulevana kasvukautena keskittyä lähinnä isompien alueiden tekoon ja valmiiksi saattamiseen eikä niinkään hurjaan kasvien levitykseen ja monistukseen jokapuolelle puutarhaa. Jälkimmäiseen olen tässä jo muutaman kesän syyllistynyt. Onhan noita keskeneräisiä tuolla vaikka millä mitalla ja muutama uusi projektikin on suunnitteilla. Liekö ukkokulta saanut tarpeekseen kaikenlaisesta sisälle kuisteilta pyrkivästä luonnonmateriaalista, kun on ajatellut tehdä minulle (ja ehkä samalla itselleenkin) jonkinmoisen työtilan vanhasta rehusiilosta. Tuo homma on ihan ajatusasteella vielä, mutta näen jo silmissäni itseni risuineni siellä pyöreässä huoneessa ;) Siilon alaosastaan rapattua ulkoseinää verhoisivat rehevät villiviinit, kaari-ikkunassa makoilisi kissa ja toinen ehkä ulkoportaalla, oven pielessä olisi paikka lyhdylle ja täytyisihän siinä tietysti olla jokin ruusupensaskin... Kyseinen siilo nyt sitä ympäröivine risukoineen näkyy muuten edellisen postauksen näsiä-kuvassa taustalla.
Nyt irti noista vaaleanpunaisista unelmista ja paluu lumisateiseen todellisuuteen. Tässä muutama otos viime kuun puuhista eli talvinen menopeli postinhakuun ja muuhun kulkemiseen sekä rinnepihan omistajan pieni ilo eli oma pieni pulkkamäki lapsille. Kuvassa ylempänä oleva poika istuskelee suunnilleen kallion reunalla olevan pionipenkin päällä ja vasemmalla näkyvä risukasa on (hoitamaton) kriikunapuu.