Nyt on varmaan tämä kuivuus alkanut vaikuttaa jo puutarhurin pääkopassakin, kun ajatukset alkavat olla jo näin pehmoisia, mutta ihan oikeasti: Mitäs luulette, montako kertaa päivässä minun täytyisi kulkea heinäisen metsänpohjan läpi, että siihen muodostuisi oikea polku? Riittaisikö vähempikin, vaikka pari kertaa viikossa? Entä mistä polut metsään ovat muuten tulleet? Eikös koulussa opetettu, että polkuja "tekevät" kulkiessaan ainakin metsäneläimet ja muurahaisetkin aikaansaavat kapeita muurahaisenpolkuja tuttuja hajujälkiä seuratessaan. Kuukkeloin aiheesta enkä kyllä löytänyt mitään muuta kuin itselleni ihan oudon harrasteen, nimittäin geokätkeilyn (tai geokätkennän). Kaikkea sitä oppii vanhempikin kun kuukkeloi ;)

Alkuperäiseen aiheeseen vielä palatakseni olen ajatellut, että kävisin kerran päivässä kääntymässä tuolla minne haluaisin polun syntyväksi. Jatkaisin käyntejä lumettoman ajan, ja keväällä voisin sitten kertoa syntyikö polku vai ei. Vai olisiko talvitallaus vieläkin tehokkaampaa, kun lumi ja jää pakkautuisivat polun pohjaan ja jäätola sulaisi keväällä hitaammin?

Entä kauanko sitten jo aiemmin syntynyt polku säilyy jos sitä ei käytetä? Pihasta metsään menee polku, jota koirakaan ei enää kakkareissuillaan oikein käytä, mutta silti se vain on siinä ja pysyy. Kauanko polun katoamiseen mahtaa mennä? Luultavasti paljon pidempään kuin sen syntymiseen. Jos maa on tallautunut kovaksi, luulisi siementen olla vaikeaa päästä sieltä/siinä itämään.

Ja mikä huolestuttavinta en tiedä tullaanko tuota haaveilemaani polkua koskaan edes kulkemiseen käyttämään. Haluaisin vain katsella (ikkunasta) kuinka polku häviää tulevan istutusalueen (joka on ehkä kuutamo2) taakse, ja sieltä vähän kaarrelleen pieneen metsään, missä on taianomainen aukio. Aukiolla kasvaa nyt melkeimpä pelkkää heinää ja sinivuokkoa. Tuo aukiokin näkyy siis ikkunasta, ja siksi haluan suunnitella sinne keskelle jonkin katseenvangitsijan. Vielä en ole päättänyt mikä se on. Ensimmäinen askel voisi olla vaikka jokin risusta ja oksista tehty metsäneläintä imitoiva otus. Katseenvangitsija voisi olla myös jokin pieni pensas tai puu, vaikkapa valkoisin kukin.

Se polkuasioista. Jättäkää kommenttia jos teillä on kokemuksia vaikkapa uuden pihan kanssa kulkuväylien syntynopeudesta. Tämä on vanha piha ja polut ovat jo melkolailla syntyneet sinne missä eniten kuljetaan.

Tänä iltana näytti muutaman hetken siltä, että mereltä, lounaasta olisi tullut pilviä ja jopa sadetta. Ukkonenkin kuulemma muutaman kerran jyrähti, mutta niin vain kävi, että pilvisen alueen raja oli tässä meidän talon kohdalla, ja nyt se vähäkin pilvi mitä oli, on jo hajonnut sfääreihin. Ilman sadetta siis jäätiin taas. Uutisissa sanottiin, että täälläpäin on ollut kuivin heinäkuu sitten vuoden 1994, eli alle 10 milliä sadetta. Meillä ei ole kyllä tullut edes niin paljoa.

Sen tämä kuivuus on tehnyt, että olen nyt sitten sisälläkin alkanut vähän kitsoilla vedenkäytön kanssa, kun ei tiedetä tuon käyttövettä tuottavan porakaivon syvyydestä. Tiskialtaassa on ämpäri, minne juoksutan esim. kahvinkeittovettä ottaessani sen hanassa olleen lämmeennen veden. Turha sitäkään on likakaivoon juoksuttaa, kun ulkona kasvit kiljuvat hädissään.

Tänään päivittelin lisäksi tuota kuutamopenkin kasvilistaa ja yritin lisätä sinne myös kasvien tieteellisiä nimiä.