Kuvan pikkukuuset (kerkät) päätyivät siis siirappiin ja loput kasvilavan eteen hakkeeksi. Vasemmassa reunassa näkyvä ruskettunut katajakin joutui nöyrtymään sahan edessä. Näkymä avartui huomattavasti, eikä kaadon jälkeen harmittanut yhtään. Ei edes ukkokultaa, joka on vähän "kitso" näissä puunkaatoasioissa ;)

Ennen

Ennen kuvassa näkyy tuossa kuusten edessä iso kanto. Siitä kaadettiin vajaa 6 vuotta sitten valtava, osin talon päälle kaartuva monihaarainen pihlaja. Kantoa on yritetty lahottaa pitämällä sitä kosteana ja muurahaisetkin ovat omalta osaltaan hommassa auttaneet.

Kantojen kaivuuta, toinen kuvakulma

Tarkoitukseni on oikaista kannon vasemmalta kulkevaa ruohikon rajaa kaartamaan kannon oikealta puolelta. Oikea puoli jää metsäiseksi niityksi ja johonkin rajamaille lisään ruusupensaita, joita tuolla aluella on jo muutamia kasvamassa. Ja unelmissa siintää paikka myös kaariportille ja kärhöille.

Parhaillaan täällä jatkuu siis kannon esiinkaivuu sahausoperaatiota varten. Mukavan hikistä hommaa pyhäpäivän ratoksi ;) Iskias ei kyllä oikein tahdo tykätä tuosta juurien kiskonnasta ja kivien muljauksesta, mutta en enää halua katsella tuota myhkyrää tuossa. Toivon, että tässä käy niin kuin ukkokulta tapaa sanoa eli että fiksumpi antaa periksi. Tässä tapauksessa se taitaa olla tuo kanto ;) Ja jos kanto ei suostu lähtemään niin sitten täytyy alkaa miettiä naamiointikonsteja.