Keittiön ikkunoiden alla oli tänne muuttaessamme iso rajaamaton perennapenkki, jossa kasvoi mm. töyhtöangervoa sekä syysasteria. Perennapenkki oli hävitetty tuosta jo aiemmin, mutta seinustalla kasvoi muutaman isomman juhannusruusupensaan lisäksi myös keltanarsissia, kaatuilevaa suopayrttiä idänunikkoineen ja alimmaisena sinivuokkoja. Kaiken tämän seassa ja yläpuolella kasvoi myös tietenkin mm. vuohenputkea ja nokkosta. Siinäpä se syy tehdä tälle alueelle jotain.


Juhannusruusut kuistin ja talon välistä saivat siirtyä toisaalle. Narsissit ja unikot siirtyivät jo muutama vuosi sitten ja suopayrttiäkin olen hieman siirtänyt toisaalle "talteen". Jäljellä olikin enää rikkojen kitkentä ja koko alueen mylläys niin, että siinä olleet leikkurinrikkojakivet saatiin poistettua.

Apuna käytettiin traktorin perälevyä ja sen mylläyksen jälkeen tilanne näytti hetkellisesti aika lohduttomalta.


Kuitenkin jo samana iltana näkymä muuttui hieman valoisammaksi. Nyt on talon kiertävä kivituhkapolku valmis ja nurmilaikut kylvetty. Seinävierustaan tuli keijuangervoja. Osa on itsestään kylväytyneitä alkuja, jotka näyttävät hieman erilaisilta ja isommilta kuin alkuperäiset ostetut keijuangervot. Siirtoajankohta ei taaskaan ollut paras mahdollinen, mutta ainakin kosteutta on viimepäivinä riitänyt.

Keijuangervojen alla on nyt sanomalehteä ja päällä oksasilppurilla tehtyä haketta. Jos osin kivijalan väliin kasvaneet rikkaruohot pysyvät kurissa niin ehkä lisään tuohon vielä tulppaaneja ja narsisseja syksymmällä. Ja ensi keväänä leikkaan angervot matalaksi.


Alustaan menevän polun ja kuistin väliselle kaistaleelle on luultavimmin tulossa samanlainen katteelle peitetty alue, mutta kasviksi tullee hieman isompi rinneangervo.

Keltaista kuistin seinää vasten olen ajatellut laittaa kasvamaan punakukkaisen köynnösruusun ja ehkä sille kaveriksi jonkun kärhön. Ne saavat kuitenkin odottaa ensi kevääseen, sillä nyt tuohon on kylvetty tilliä ja lehtisalaattia.

Tuohon polkujen väliselle alueelle saattaa joskus tulla pyöreä, korotettu alue jaloruusuille, koska uskokaa tai älkää, ukkokulta kyseli miksei meille voisi laittaa sellaisia punaisia isokukallisia ruusuja kuin hänen kotipihassaan on. Täytyyhän sitä nyt sitten ruusupenkki tehdä jos perheen pää on sitä mieltä, että sellaisia kuuluu meidänkin pihassa olla! :)

Sitäpaitsi tuollaiseen kohopenkkiin saan laitettua turvallisesti irti maasta myös kuutamopenkistä ulos joutuneet hopeahärkit. Minun härkkini taitaa olla nukkahärkkiä, kun on melkoisen agressiivista ja korkeaa kasvultaan. Lisäksi en ole vieläkään oikein oppinut pitämään harmaan ja vihreän värin yhdistelmästä, mutta ajattelisin härkin harmauden olevan hyvä pari tummanpunaisille ruusuille, siis jos ne ruusut sitten saataisiin kukkimaan.

Ja kun yksi kohta hieman etenee, näyttää toinen kohta entistä karmeammalta. Seuraavaksi täytyisi ottaa käsittelyyn tämä keittiön ikkunasta näkyvä männyn alunen, minkä on suolaheinä on suurimmaksi osaksi vallannut.


Alunperin tuossa ei kasvanut muuta kuin juolavehnää ja männyn ympäri ajo leikkurin kanssa ei onnistunut ilman manailuja. Kaivoin juolavehnän juuret pois ja rajasin alueen vanhoilla betonitiilillä. Tiilimuurin sisään istuttelin päivänliljoja, akileijoja, saksankurjenmiekkoja jne.. -ja parin kesän jälkeen otin ne kaikki sitten pois ja istutin tilalle matalampia kaukasianmaksaruohoa ja keijuangervoja, sinikatajan sekä hopeahärkkiä.

Nyt on taas mieli muuttunut ja haluan tuon kohdan siistimmäksi ja rauhallisemman näköiseksi. Männyn takana kalliorinteessä on kasvaa ahomansikkaa, mitkä joka kesä kuivuvat pystyyn eivätkä juuri mansikoita tuota. Viime kesänä meinasin aloittaa turveharkkoreunuksen tekemisen, mutta onneksi jäi tekemättä, koska nyt mielessä on visio männynrunkoa ympäröivästä 8-kulmaisesta puupenkistä.

Itse en kamalasti edes tuosta männystä tykkää, roskastaakin niin paljon, mutta kaipa se nyt siinä täytyy pitää. Tässä on kuva loppusyksyltä 2003, missä sama mänty (ja pari muutakin mäntyä) näkyy paremmin.