Tässä niistä ensimmäinen.. eli tämä sivupihan kivikaarre, mistä kangettiin valtaisa pihlajankanto pois ja poistettiin useita pikkukuusia. Ja lähtihän tuolta myös vanha, puolikuollut katajakin. Koska tuolla on nyt aika paljon noita kiviä valmiina ja alue päättyy kallioon, niin ajattelin vielä jatkaa kaarretta kivillä ja niiden taakse tulee joko vaatimattomia puistoruusuja tai sitten vain valkoisia kasveja sisältävä kuutamopuutarhakakkonen jos osa noista koivuista saadaan kaadettua pois JA maa kunnolla eristettyä juurimatolla. (kakkonen siksi, että keittiönikkunastani näen jo yhden valkoisen kukkapenkin). Tuota ojanreunaakin, missä on nyt lähinnä juhannusruusujen alkuja, täytyisi jotenkin vahvistaa, ettei kaikki maa sorru sinne. Turveharkoista voisi olla apua.
Tässä sama vastakkaisesta suunnasta kuvattuna.
Jatkan matkaani ja kurkistan kuvan oikealla puolella olevaan syreenimajaan, minne olin jo aiemmin kantanut valurautakalusteetkin. Pöytäryhmä on lähinnä silmäniloa, eikä tuolla juurikaan tule istuttua ellei ole oikein kuuma keli, että takamus kaipaa viileää pintaa. Pöydällä ja tuolilla on sammalkoristeita ja onhan tuo syreenimajan pohja itsessäänkin lähes pelkkää sammalta. Täytyisi joskus selvittää millä voisi tappaa tuolta lopunkin ruohon ja antaa sammaleen vallata koko majan. Tuo maja oli tänne muuttaessamme ihan umpeen kasvanut, mutta pikkuhiljaa alkaa taas muistuttaa syreeneistä muodostuvaa hevosenkenkää. Vasemmassa reunassa on muutama heikkokasvuinen valkoinen syreeni, mitkä täytyisi korvata noilla tavallisilla siniliiloilla.
Syreenimajasta kävelin sitten ojan yli metsän puolelle katselemaan näitä koivuvanhuksia. Joku tuolla askartelublogini puolella ihmetteli, että onkohan tässä pihassa enää yhtään koivua pystyssä ;) Onhan noita. Tosin ei näistä raaskuista enää paljon risutyöainesta saa. Uudistusta kaipaisi siis tämäkin pikkumetsä. Yksikään noista, maallikon mielestä läpilahon näköisistä, puista ei kuitenkaan ole ollut isommin laho ja ukkokulta on saanut näistä tarveaineita omiin projekteihinsa. Ehkäpä nämäkin koivut vielä koristavat jotain talon huonetta huonekalujen muodossa?
Metsästä menin kurkistamaan tuonne hyötytarhan puolelle, missä on kymmeniä vanhoja mustaherukkapensaita ja kaksi vanhaa punaherukkaa. Sinänsä mukavaa tuolla oli nyt käydä, ettei tarvinnut "pelätä" nokkosia ja muutenkin maa näytti selkeältä kun heinä ja muut kasvit ovat vielä vasta lähtökuopissaan. Marjapensaiden paikka pitäisi varmaan kokonaan vaihtaa toisaalle, kun muutamia mustaherukkakasvustoja on vaivannut se silmuja paisuttava punkki. Jotain tarttis tehdä myös noille tukirakennelmille ;)
Ja ihan tuon marjapensaan lähellä on yksi uusi (meidän istuttama siis) myyriltä säästynyt omenapuu, minkä runko ei ollutkaan ihan siistissä kunnossa.
Yhtään pitkäkorvaa emme ole täällä nähneet, eikä edes jälkiä hangella eli jänistä en epäile. Pikemminkin epäilykset kohdistuvat nyt pellolta tassuttelevaan kollikissaan...
Yhtään pitkäkorvaa emme ole täällä nähneet, eikä edes jälkiä hangella eli jänistä en epäile. Pikemminkin epäilykset kohdistuvat nyt pellolta tassuttelevaan kollikissaan...
Kissa tai ei, niin pitäisiköhän tuolle nyt tehdä jotain? Patsastelumatkani jatkui seuraavaan epäkohtaan eli keskeneräiseen lasten leikkipaikkaan. Onhan siellä nyt sentään pari keinua, "hirvimaja" ja hiekkalaatikko sekä naru puussa, mutta kyllä tuolle jotain tarvitsisi tehdä. Toisaalta lapset kyllä näyttävät oleilevan ja tekevän majojaan kaikkialla muualla kuin tuolla varsinaisella leikkipaikallaan, että maksaako vaivan?
Aurinkoista päivänjatkoa!
Tässä terttuseljan alla (ja muurahaiskeon päällä) on esimerkiksi hyvä keittää ruokaa.
Ja kun tässä nyt lapsiin päästiin, niin lopetan tämän kertaisen keskeneräisyysraporttini välipalajuttuihin. Meidän lapset ovat tottuneet tälläisiin jäätelöttömiin pirtelöihin, minne voi helposti ujuttaa kaikenlaista pakastimesta löytyvää marjaa, hedelmiä, jogurttia, kasviksia, leseitä, hunajaa jne.. Tehosekoitin siis vain pyörimään ja pakastinta tyhjentämään.
Aurinkoista päivänjatkoa!
