Talon rakennusvuosi on 1928, joten mielestäni puutarhan täytyy ainakin joltain osin henkiä vanhaa aikaa. Kuitenkin niin, että täällä olisi myös helppo liikkua ja oleilla, lastenkin. Mikään suojelukohde tai kartanopiha tämä ei onneksi ole eli omaa mieltä saadaan rauhassa toteuttaa. En tiedä onko vanhan hengen säilytyksessä yhtään onnistuttu, mutta jokatapauksessa yritämme toteuttaa periaatetta vaalimalla mm. vanhoja kasveja ja välttämällä ympäristöstään liiaksi erottuvia, isoja väriläiskiä (esimerkiksi erikoisen värisiä puita). Uudet piharakennukset pyritään saamaan sointumaan taloon värityksellään ja/tai muodoillaan. Lisäksi tuntuu, ettei tälläiseen pihaan oikein luonnu esimerkiksi muurikivet ja alumiinikalusteet, vaikka molemmat kovin käteviä käytössä varmaan olisivatkin. Pihaa ja taloa kunnostetaan omin voimin, pikkuhiljaa ja pienellä budjetilla. Siksi välillä tuntuukin, ettei mikään valmistu ja että kaikki on koko ajan kesken. Pihalla puuhastellaan useimmiten koko perheen voimin, isolla traktorilla ja kolmella pienellä poljettavalla. Tälläiseen projektiin kun ryhtyy, ei enää muita harrastuksia kaipaa (eikä kyllä ehtisikään). Edellisestä johtuen useimmissa kuvissa tarkkasilmäinen huomaa erilaisia rakennustyökaluja ja -koneita, vaikka kuinka niitä yritänkin kuvien ulkopuolelle rajalla ;)