Tekstintuotto tuntuu olevan minimissään vaikka kuviakin olen kevään etenemisestäpihassa napsinut. Koetan kirjailla jotain viime viikon tapahtumista, ennen uutta viikonvaihdetta.

Sää on ollut suoraansanoen ankean koleaa, vaikka välillä aurinko onkin paistanut. Sadettakin saatiin yhtenä yönä hieman. Määristä en voi sanoa mitään, vaikka mittari onkin taas paikallaan. Huomasin nimittäin mittarin täyttyvän ihan pilvettömällä ilmallakin, kiitos kolmen pikkupojan ;)

Tuulensuojaista paikkaa on ollut vaikea mm. risutöiden tekemiseen pihasta löytää. Ja kaikki vihreys on vielä silmujen ja mullan sisällä. Mummolassa, vajaa 50 kilometriä kaakkoon sisämaahan päin, on sensijaan jo melkolailla vihreää vaikka lumi lähti sieltä viikkoja myöhemmin. Samaa ihmettelin viime keväänäkin, mutta osasyy voi olla siellä oleva moreenimaa. Mummolassa esimerkiksi keltanarsissit ovat jo kukintansa kukkineet, kun meillä ne vasta aloittelevat. Toiset keltanarsissit vähän komeammin kukin, ja toisen hieman vaatimattomamman kokoisin, kuten esimerkiksi tämä vanhan omenapuun juurella oleva tete-a-tete -narsissikasvusto. Korkeutta kukkineen kymmenisen senttiä. Nämä ovat siis niitä pääsiäisen aikaan myytäviä purkkinarsisseja.


Sunnuntaina koetettiin taas aloittaa tuon talon pohjoispuolen (=leikkipaikan ympäristö) siistimistyöt traktorin avustuksella. Kuvaan olen laittanut noita töhryisiä nuolia ilmaisemaan sellaisia pieniä, maanpäälle tulevia kiviä, mihin ruohonleikkuri aina ikävästi karahti. Niistä haluttiin ainakin yrittää päästä eroon. Aiemmin on siis jo lapion kanssa todettu, että aika isoja ovat..


... ja vielä isommiksi osoittautuivat. Perälevyn ja taljaköyden kanssa saatiin niitä kuitenkin hieman siirreltyä odottamaan lopullista sijoituspaikkaansa. Paikka kyllä olisi, mutta kivien saanti sinne on sitten oma ongelmansa.


Mitään samettinurmea tuohon ei ole edes unelmissa tulossa, mutta jospa siihen saisi edes jotain vihreää, mitä uskaltaa ruohonleikkurin kanssa lähestyä. Muutenkin tuota kohtaa tultaneen lähivuosina muljaamaan enemmänkin, sillä edessä oleva öljysäiliö poistunee joskus sekä alemmas lokasäiliöiden ja navetan väliin tullee jätevesien imeytyskenttä. Se, mille voisi jotain tehdä ovat oikealla näkyvät pressutetut klapikasat, mitkä täytyisi saada tuosta johonkin. Navetta on jo aikalailla täynnä klapia, eikä tällähetkellä ole kuin yksi hyvin harvoin käytetty kaakeliuuni, missä niitä voi polttaa ;) Olisiko kellään klapintarvetta? Klapikasojen edessä on isot juhannusruusupensaikot, joiden taakse kätkeytyy mukavasti aiemmin mainittujen okakaivojen kannet.


Tuossa traktorin vasemmalla puolella näkyy kitulias korpipaatsama, mikä joutunee lähtemään. Kivellä seisovan keskimmäisen takana oleva kivi on niin iso, että saa jäädä ja ehkä sen kiven ja tuon paatsaman väliselle alueelle kasaan jälleen yhden pienen kivimuurin lisää. Muuri siksi, että saan hieman lisää multatilaa, kallio kun on tuossakin aika lähellä. Muurin rajaaman alueen  keskelle kaavailen omena- tai luumupuuta ja maanpeitteeksi puutarhamansikoita ja ehkä yrttejäkin. Ahomansikoitahan löytyy jo nyt melkein joka puskan juurelta. Perinteistä mansikkamaan paikkaa ei ole vieläkään oikein löytynyt. Tai olisihan sellainen tuolla savipellolla, mutta voimavarat pellon parantamiseen ovat nyt rajalliset. Ja epäselvää on sekin, että maistuusiko mansikanjuurakko vesimyyrälle yhtä hyvin kuin esimerkiksi kuvan punakanelin juuret :( Myyrätuhot olivat tänä keväänä tosin pienemmät kuin viime keväänä, mutta aina nämä jaksavat harmittaa. Kuvan omenapuun lisäksi syödyksi tuli ainakin yksi tyrnipensas.


Ensimmäiset voikukatkin kukkivat jo rinteessä.


Ja yksi niistä on aika jännä. Alakuvan voikukassa oli kaksi kukkavartta, joissa molemissa oli tälläinen ryhmävarsi ainakin kolmen kukinnon kesken. Tämä on alueella, mihin on muutaman kerran laitettu glyfosaattia, olisiko sillä osuutta tähän epämuodostumaan.


Loppuun muutama kuva muista tämänhetken kukkijoista ja pihavieraista.



Ja jos oli tuossa vuorenkilvessä pientä pörinää, niin voitte uskoa, että sitä oli hieman enemmän kun heinäpellolle navetan taaksi laskeutui tälläinen isompi "pörriäinen".


Ei ole kylläkään meidän oma menopeli, vaikka kyllähän tuolla pöräyttäsi hetkessä mummolaan tai ostoksille Prismaan :) Metsänlannoituskopteri vain yöpyi tuossa heinäpellolla yhden yön.


Toivottelen tuota myös ihan itselleni :) Nyt täytyy mennä katsomaan jo pihalle lähteneiden poikein perään ja jatkamaan eilen kesken jäänyttä etupihan siistintää.