Perennojen sijaan olen siirrellyt pieniä puita ja pensaita. Hieman aikaisemmin olisi innostus kasvien heräämisen kannalta saanut tulla, mutta toisaalta vain vajaa viikko sitten oli maa varjon puolella 10cm syvyydessä paikoin vielä roudassa. Toivottavasti en kaikkia siirtämiäni kasveja nyt kuitenkaan tapa. Pumppua ei ole vielä pihakaivoon ehditty virittää, mutta toissailtainen ukkonen rankkasateineen onneksi antoi maahan kosteutta noin 20 millin verran ainakin (arviolta siksi, että lapset olivat jälleen ystävällisesti täyttäneet sademittarin etukäteen).
Siirreltäväksi joutui esimerkiksi yksi lasten latvasta katkaisema metsävaahtera, mikä sai siirron pellonreunaan kuolleen sembramännyn tilalle. Kumma homma kun ainakin meidän poikien täytyy "lenkoilla" pienten taipuisien puidenrunkojen kanssa, eli siis notkua sen puun kanssa. En muista pikkutyttönä moista puuhaa laisinkaan. Ja miten he osaavatkin löytää juuri ne puut, missä ei pitäisi tuota tehdä, vaikka metsässä olisi siihen sopivia haavan juurivesoja vaikka kuinka. Tätä kirjoittaessanikin näin ikkunasta miten ojanreunan pihlajaan varttamani marja-aronia taipui 90 asteen kulmaan.. arvaatte varmaan, että ilmoille pääsi taas iloinen huudahdus ;D
Kuvan syreenimajan vasemman reunan valkoiset syreenit ovat olleet vaihtolistalla jo pidempään. Kuvaushetkellä tuosta on jo kaivettu osa niistä pois. Näyttivät kovin kituliailta sinisten reunalla. Oikea reuna taas on kaivannut supistamista, joten valkoiset saivat siirron toisaalle ja oikea reuna lyheni vajaa puolitoista metriä ja osa sinisistä siirtyi vasempaan reunaan. Suurempia maanparannustoimenpiteitä en tehnyt, kun ovat tuossa useampia vuosikymmeniä varmaan aika niukalla hoidolla muutenkin selvinneet.
Jos nyt tekisin uutta majaa tekisin ehkä kokonaan valkoisesta (maatiais)syreenistä, sillä tuosta sinisestä tulee mielestäni vähän liian korkea maja. Tuotakin majaa on monesti leikaten muotoiltu ja siksi kukinta on harmikseni aika vähäistä.
Tänne muuttaessamme tuo maja oli ihan umpeenkasvanut ja siitä muotoiltiin uudelleen maja kaivamalla keskeltä ja sivuilta syreenejä pois. Maja jäi silloin kuitenkin hieman muotopuoleksi, mutta vasta nyt (seitsemäntenä vuonna muutosta) tuli kimmoke tehdä siitä hieman symmetrisempi ja muutenkin keskittyä hieman enemmän sen reunojen siisteyteen jne. Nyt muutamassa kohdassa sisäreunalla kasvaa noita pääsiäisen purkeista jääneitä pikkunarsisseja, mutta mitähän muuta tuonne voisi ajatella. Koko sisäreuna täyteen erilaisia narsisseja? Muut kasvit ovat ehkä hieman huonoja valintoja jos miettiin alustan kattamista esim. kuorikkeella tms.
Mietiskelin myös josko sulkisi majan kokonaan etureunastaan, mutta miten? Yksi keino olisi yrittää ihan syreenillä jonkinmoista kaariporttia, mutta sitten mietiskelin myös sitä, että jospa laittaisi tuohon huteran risuilla peitetyn valmiskaaren ja siihen molemmille puolille kärhön tai ruusun? Molemmat edellisistä köynnöksistä voivat olla tosin vähän huonoja tuohon tuuliselle ja osin talon varjoon joutuvalle paikalle. Ehkäpä maja jää hevosenkengän malliseksi ja avoimeksi.
Syreenin alkuja (parimetrisiä) jäi majahommista runsaasti yli, joten valkoisista tuli ryhmä toisaalle siirretyn vaahteran tilalle ja sinisistä tein pienen aidanteen kompostipolun varteen aitan viereen. Kompostipolku tuli muutenkin muokattua tasaisemmaksi ja tulihan sinne hiekan alle peiteltyä myös vanha vanakangas ja jo siellä nokkosten hillitsijöinä olleet kattohuovan retaleetkin. Jälkeen kuvia tulee sitten jos ja kun syreenit pysyivät siirron jälkeen hengissä. Sitkeitähän ne toki ovat, kun täälläkin kasvavat kalliolla tyhjän päällä. Selvisivät hengissä viime kesän kuivuudestakin. Sitä jäin vielä mietiskelemään, että pitäisikö nuo leikata hieman matalammiksi? Vai peräti ihan alas. Viime kesän kuivuudessakin siirsin muutamia kaksi-kolmemetrisiä ja kyllä niissäkin jotain elonmerkkiä juuressa näkyy.
Lasten nukkumaanmenoaikaan katseltiin ikkunasta nuorta hirveä, mikä kävi maistelemassa naapurin puolella vuohenputkia. Hyvin näkyi maistuvan. Yritin lähteä takakautta pihalle kuvailemaan lisää, mutta sain seurakseni kaksi kissa, joiden peuhaamisen hirvi sitten taisi havaita kun katsoi paremmaksi poistua takavasemmalle.
Mietiskelin myös josko sulkisi majan kokonaan etureunastaan, mutta miten? Yksi keino olisi yrittää ihan syreenillä jonkinmoista kaariporttia, mutta sitten mietiskelin myös sitä, että jospa laittaisi tuohon huteran risuilla peitetyn valmiskaaren ja siihen molemmille puolille kärhön tai ruusun? Molemmat edellisistä köynnöksistä voivat olla tosin vähän huonoja tuohon tuuliselle ja osin talon varjoon joutuvalle paikalle. Ehkäpä maja jää hevosenkengän malliseksi ja avoimeksi.
Syreenin alkuja (parimetrisiä) jäi majahommista runsaasti yli, joten valkoisista tuli ryhmä toisaalle siirretyn vaahteran tilalle ja sinisistä tein pienen aidanteen kompostipolun varteen aitan viereen. Kompostipolku tuli muutenkin muokattua tasaisemmaksi ja tulihan sinne hiekan alle peiteltyä myös vanha vanakangas ja jo siellä nokkosten hillitsijöinä olleet kattohuovan retaleetkin. Jälkeen kuvia tulee sitten jos ja kun syreenit pysyivät siirron jälkeen hengissä. Sitkeitähän ne toki ovat, kun täälläkin kasvavat kalliolla tyhjän päällä. Selvisivät hengissä viime kesän kuivuudestakin. Sitä jäin vielä mietiskelemään, että pitäisikö nuo leikata hieman matalammiksi? Vai peräti ihan alas. Viime kesän kuivuudessakin siirsin muutamia kaksi-kolmemetrisiä ja kyllä niissäkin jotain elonmerkkiä juuressa näkyy.
Lasten nukkumaanmenoaikaan katseltiin ikkunasta nuorta hirveä, mikä kävi maistelemassa naapurin puolella vuohenputkia. Hyvin näkyi maistuvan. Yritin lähteä takakautta pihalle kuvailemaan lisää, mutta sain seurakseni kaksi kissa, joiden peuhaamisen hirvi sitten taisi havaita kun katsoi paremmaksi poistua takavasemmalle.
Ja vielä toinen huono kuva vierailijasta. Hirviä täällä on harvemmin näkynyt, yleensä arkoja metsakauriita vain. Ihmettelin vähän miksi tuo hirvi uskalsi aukiolle tulla, kun ihan sen vieressä tuon metsän takana ryski uusi naapurimme kaivurilla räjäyteltyä kalliota talonpohjaksi.
Nyt pihalle hyiseen tuuleen istuttamaan loput syreenit uusille sijoilleen.
