Ihanan lämmin viikonloppu meni melkein kokonaan ulkona, mitä nyt sisällä käytiin harvakseltaan tankkaamassa vatsaa. Ilmassa oli myös jälleennäkemisen riemua (!) sillä monivuotiset ystäväni olivat saapuneet sankoin joukoin seuraamaan pihamöyrintääni. Ystävillä tarkoitan tässä nyt hyttysiä ja mäkäräisiä, joista jälkimmäiset ovat kovin ihastuneet minun "kansallispukuuni" eli mustiin tuulihousuihin ja tummansiniseen takkiin :)
Sivupihalla ollaan siis taas puuhasteltu. Ylläolevassa kuvassa näkyy viime viikolla levitettyä kalkkia ja vastavalmistunut kivituhkapolku. Polun alle laitettiin suodatinkangasta. Polku mahdollistaa toivottavasti nurmikolle hieman paremman kasvuunlähdön, jos polkupyörä ja -traktori -liikenne pysyy sille varatulla kaistalla. Toisaalta huomasimme jo koekäytössä, että muutamaan paikkaan olisi syytä laittaa ruovinta/jarrutuskiellot sekä kärkikolmiot. Nimittäin senverran suuriksi kasvoivat nopeudet alamäkeen tultaessa (eli tuolta talon kulmalta kuvan etualalle päin).
Tuohon polun ja talon väliin jää kolmionmallinen kaistale, missä kasvaa nyt iso töyhtöangervo, kuunliljoja ja muutama saniainen. Paikka on varjoisa ja märkä, maa tiivistä ja savista, joten siihen ei enää yritetä nurmikkoa laittaa. Koska siinä ei juurikaan ole rikkaruohojakaan, istuttelen siihen toisaalla kuivassa kituvat ruttojuuret, lisää kuunliljoja ja ukkokullan siskon tuomat kotkansiiven alut. Aluskasviksi laitan kaikkea sellaista matalaa mikä muualla leviää kuin liiankin innokkaasti, kuten esimerkiksi maahumalaa ja tätä kuutamopenkissä rönsyävää hopealehtistä, minkä nimeä en nyt millään saa mieleeni.
Nurmikonsiementäkin laitettiin jo, mutta kesken loppuivat. Harattiin siementen päälle vielä hieman, kun muistissa on parin vuoden takainen kylvö ja sitä seurannut ukkosmyräkkä, jolloin siemenet taisivat päätyä tuolla viettävällä osuudella suurimmaksi osaksi ojanpenkalle.
Kun nurmikonpohja jäi odottamaan lisäsiemenen ostoa, niin siirryimme muihin hommiin. Ukkokulta karsi ja kuori hieman pikkukuusia riukuaita -värkiksi. Pientä kuusta tuntuu metsän reunassa riittävän vaikka kuinka, sillä mitään eroa ei noiden poiston jälkeen juurikaan huomaa.
Ihan perinteistä riukuaitaa noistä ei ole tulossa, vaan lähinnä tälläinen "ryhtiaita" erottamaan pihan eri osia toisistaan:
Ja sitten olin vähän julma orjapiiskuri ja "nakitin" ukkokullan taas lapion varteen kuorimaan syreenimajan pohjaa pois. Olin minä toki itsekin siellä lapion kanssa häärimässä.
Ja sama kuvakulma muutama hikipisara myöhemmin:
Kaikki kivet on kaivettu täältä pihasta, mutta muutama pitäisi vielä jostain kivikasasta etsiä. Syreenialueen päihin eli tuohon polun viereen tulee vielä jonkinmoiset kesäkukat tai äitienpäivänä saamani pikkuruusut.
Ja vielä kerran takaisin sivupihalle. Hatara Lidlistä ostettu (pojat mokomat rikkoivat toisen tuollaisen talven aikana) palasista koottava kaari sai tuekseen harjateräkset ja vielä kuorrutuksen risusta. Risua tulee tuohon koristeina vielä lisääkin, mutta tässä vaiheessa pääsin jo istuttaman kaaren molemmin puolin köynnöskuusaman alut.
Ja vielä kerran takaisin sivupihalle. Hatara Lidlistä ostettu (pojat mokomat rikkoivat toisen tuollaisen talven aikana) palasista koottava kaari sai tuekseen harjateräkset ja vielä kuorrutuksen risusta. Risua tulee tuohon koristeina vielä lisääkin, mutta tässä vaiheessa pääsin jo istuttaman kaaren molemmin puolin köynnöskuusaman alut.
Kaarelta lähtevä polku menee tuonne metsässä olevalle aukiolle, minne raahasin kokeeksi pihakäyttöön jo viime kesänä otetun rottinkituolin. Jokin katseenvangitsija sinne pitää kehitellä, sillä katselen tätä näkymää usein myös sisätiloista käsin. Kävin myös keskimmäisen pojan kanssa istuskelemassa tuolla salaperäisellä aukiolla (sanon sitä salaperäiseksi siksi, että minusta on aika outoa, että keskellä metsää on aukio, missä ei juuri mitään kasva) ja totesin ettei siellä ole haittaa ötököistäkään.
Ehkäpä teen siitä jonkinlaisen mietiskelypaikan? Valkoinen rautahuvimaja olisi ihana katseltava näin kesällä, mutta talvella ei erottuisi valkoisuudesta, jos siis nyt vielä lunta tulevina talvina tulee. Halvemman (ja minun kukkarolle sopivamman) version saisi tietenkin isoista oksakarahkoista ja vaikka humalasta. Tänä kesänä siellä nyt ehkä kuitenkin majailee tuo tuolinraato. Pieni silta tuohon välille täytyy vielä rakentaa ja tietenkin haaveilen pienestä valkoisesta kaarisillasta. Vahinko vain, etten itse osaa sellaista tehdä eli täytyy laittaa toive sillasta piiiiiiitkän toivomuslistan hännille.
Pikkulinnut, etenkin lähimmäisessä pöntössä pesivä kirjosieppopari, ovat jo ottaneet risukaaren jo omakseen eli uusimmaksi kakkimispaikakseen. Kaaren oikealle puolelle tulee kuutamopenkistä väliaikaiseen tai pysyvämpään istutukseen suurin osa perennoista. Pikkusydämet ja myskimalvaa sinne jo eilen siirsinkin ja homma jatkunee vielä monena päivänä.
Kuutamopenkissä pilkisti eilen kaivellessa myös iloinen yllätys, kun valkokukkainen (ei minulla koskaan kukkinut) kärhö Madame Le Coultre (tai jotain sinnepäin ainakin) oli hengissä, vaikka kasvaa täysin syreenin juurivesojen puristuksessa. Sille on tuolla jo samanlainen heppoinen obeliski, kuin tuo kaarikin, varattuna. Risua pintaan ja kärhölle kolo, josko sitten joskus näkisin sen myös kukkivankin?
Hyötykasvipuolella on vielä kaikki hommat tekemättä ja kesäkurpitsan alut odottavat vieläkin istutusta kuistilla. Pieni ja samalla nätti yrttimaakin pitäisi jonnekin vielä laittaa. Haluan sen mahdollisimman lähelle keittiötä, että niitä tulee sitten todella käytettyä. Keittiön ikkunan alusta olen katsellut. Se jää talvella katolta tulevan lumen alle eli mitään muuta kuin perennoivia kasveja siihen ei voi ajatella. Haluaisin tehdä sen korotettuna ja pyöreänä esim. tiilistä. Ongelma on vain ne tiilet tai niiden puuttuminen. Naveltalta saisin purettua sellaista punaista tiiltä, mutta en usko sen olevan pakkasenkestävää. Turveharkkojakin olen miettinyt.
Nämä sensijaan onneksi kasvavat ihan itsekseen ympäröivistä rikoista isommin välittämättä. Kohta täytyy alkaa jo valmistautua sadonkorjuuseen tai ainakin ensimmäisen piirakan tekoon ;)
Ehkäpä teen siitä jonkinlaisen mietiskelypaikan? Valkoinen rautahuvimaja olisi ihana katseltava näin kesällä, mutta talvella ei erottuisi valkoisuudesta, jos siis nyt vielä lunta tulevina talvina tulee. Halvemman (ja minun kukkarolle sopivamman) version saisi tietenkin isoista oksakarahkoista ja vaikka humalasta. Tänä kesänä siellä nyt ehkä kuitenkin majailee tuo tuolinraato. Pieni silta tuohon välille täytyy vielä rakentaa ja tietenkin haaveilen pienestä valkoisesta kaarisillasta. Vahinko vain, etten itse osaa sellaista tehdä eli täytyy laittaa toive sillasta piiiiiiitkän toivomuslistan hännille.
Pikkulinnut, etenkin lähimmäisessä pöntössä pesivä kirjosieppopari, ovat jo ottaneet risukaaren jo omakseen eli uusimmaksi kakkimispaikakseen. Kaaren oikealle puolelle tulee kuutamopenkistä väliaikaiseen tai pysyvämpään istutukseen suurin osa perennoista. Pikkusydämet ja myskimalvaa sinne jo eilen siirsinkin ja homma jatkunee vielä monena päivänä.
Kuutamopenkissä pilkisti eilen kaivellessa myös iloinen yllätys, kun valkokukkainen (ei minulla koskaan kukkinut) kärhö Madame Le Coultre (tai jotain sinnepäin ainakin) oli hengissä, vaikka kasvaa täysin syreenin juurivesojen puristuksessa. Sille on tuolla jo samanlainen heppoinen obeliski, kuin tuo kaarikin, varattuna. Risua pintaan ja kärhölle kolo, josko sitten joskus näkisin sen myös kukkivankin?
Hyötykasvipuolella on vielä kaikki hommat tekemättä ja kesäkurpitsan alut odottavat vieläkin istutusta kuistilla. Pieni ja samalla nätti yrttimaakin pitäisi jonnekin vielä laittaa. Haluan sen mahdollisimman lähelle keittiötä, että niitä tulee sitten todella käytettyä. Keittiön ikkunan alusta olen katsellut. Se jää talvella katolta tulevan lumen alle eli mitään muuta kuin perennoivia kasveja siihen ei voi ajatella. Haluaisin tehdä sen korotettuna ja pyöreänä esim. tiilistä. Ongelma on vain ne tiilet tai niiden puuttuminen. Naveltalta saisin purettua sellaista punaista tiiltä, mutta en usko sen olevan pakkasenkestävää. Turveharkkojakin olen miettinyt.
Nämä sensijaan onneksi kasvavat ihan itsekseen ympäröivistä rikoista isommin välittämättä. Kohta täytyy alkaa jo valmistautua sadonkorjuuseen tai ainakin ensimmäisen piirakan tekoon ;)
