Viimepäivien helteet ovat tehneet sen, että aloitteleva puutarhuri on ollut joka ilta (ja päivälläkin) letkunjatkeena. Täällä kallioisella mäellä ovat alkaneet ruskettua ja näivettyä mm. ison vaahteran läheisyydessä kasvavat korpipaatsama ja keijuangervot, kallionreunan maksaruohoista puhumattakaan. Päivä oltiin taannoin kesälomareissussa ja sinä aikana ehtivät näivettyivä pienen kivimuurin reunalla kasvaneet pikkusydämet. Luultavasti kuitenkin tuosta vielä elpyvät ja ehkä ehtivät muutaman kukan voimin vielä syyskesällä kukkiakin. Niitäkin "piinaa" läheinen vaahtera. Edellisten vieressä, mutta juurimatto allaan, kasvavat samanlaiset pikkusydämet voivat sensijaan hyvin. Pikkuhiljaa alkaa päässä soida pieniä kelloja, eli lisäjuurimattoihin täytyy alkaa roposia säästämään. Niitä tullaan tarvitsemaan muuallakin. Puutarha.netin keskustelufoorumilla joku kertoi, että Virosta niitäkin saisi kolmasosalla kotimaan hintoja. Olisipa muutakin asiaa sinnepäin ja mahdollisuus muutenkin lähteä shoppaamaan.

Onneksi pihassa on kaivo, ettei tarvitse alkaa hyisellä porakaivovedellä kastelemaan. Isossa pihassa ei varmaan kukaan jaksa pelkästään lämpimällä vedellä ja kannupelillä kaikkea kastella, mikä tietenkin kasveja eniten ilahduttaisi. Minä lohduttaudun ukkokullan sanoilla, että kylmäkin vesi on varmaan parempaa kuin ei vettä ollenkaan ;)

Nurmikolle vettä ei kuitenkaa raaski suoltaa, joten se on muuttunut lähes samannäköiseksi kuin heinäpeltomme muutaman päivän takaisen niiton jälkeen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kunnon nurmikko, vaan kallionpäällä kasvavaa mitä-lie-vihreää muutaman sentin mullassa. Kyllä se siitä on aina sateiden jälkeen elpynyt, miksei siis nytkin. Jos siis sadetta joskus saadaan.

Tänä vuonna emme hyvien heinäkelien takia saaneet nauttia heinäpellon perinnemaisemasta seipäineen, vaan näkymä on aika moderni kantikkaine heinäpaaleineen. Nuo heinät on naapurimme tehnyt hevosilleen, me olemme vain seuranneet sivusta työntouhua (toki omia töitä ja remonttia tehden).

121070.jpg

Heinäpelto vuonna 2006