Räystäspääskypari on yrittänyt useitä päiviä tehdä asuntoa väärään paikkaan. Siitähän siinä radion huudattamisessa ja muussa möykkäämisessä pääoven vieressä on ollut kyse. Sitkeitä ovat ja sinnikkäästi yrittävät uutta pesää tuonne katonrajaan laittaa.


Minä jo melkein hellyin ja olisin antanut niiden pesiä tuohon, mutta ukkokulta pysyy tiukkana tässä asiassa. Ymmärrän toki, että metrin päässä pääovesta, kulkuväylän päällä ei ole paras paikka, varsinkin kun kissat norkoilevat tasanteen kaiteella. Eli sen tietää miten poikasille käy ellei ensilento onnistuisikaan.


Kuutamopenkin sain kyllä vauhdilla tyhjennettyä, mutta siihen on ne hommat jotenkin taas jämähtäneet ja osa kasveista on paakuissaan odottamassa jotain. Melkein jo luovuinkin koko kukkapenkkiajatuksesta ja siirsin aika ison osan kasveista talon toiselle puolelle. Olkoon tämä kivituhkapolun ja talon rajaama alue nimeltänsä nyt sitten Kuutamo2, vaikka se ensimmäinen kuutamopenkki jäisikin sitten uudelleen tekemättä.

Rännikaivojen ympärille kasasin irtokivista pienet reunukset ja ujutin sekaan vähän multaa ja vuorenkilpiä. Kivikasojen takaa nousevat humalat varjostamaan aamupäivästä auringossa olevaa lasikuistia. Rännikaivojen vieressä on pari luonnonvaraista saniaista (hiirenporrasta?), seinustalla taaempana valkoista jaloangervoa ja niiden edessä kuutamopenkistä ylöskaivettuja ja jaettuja kirjokuunliljoja. Maanpeitteeksi istuttelin toisaalta irtirepimiäni rönsyansikan rönsyjä.

Tässä vielä heti istutuksen jälkeinen otos portaiden vierustasta. Kulmassa oli aiemmin ihan pieni kaareva tiilillä rajattu alue, mutta laajensin tämänkin ulottumaan kivituhkapolkuun saakka. Samalla tein tuonne portaan alle jäävään pikku varastoon oman polkunsa. Aiemmin tuossakin rehotti huono nurmikko rönsyleinikkeineen ja nokkosineen. Taustan jaloangervo säilyi sijoillaan ja sen eteen tuli taas jaettuja kuunliljoja ja väliin pikkusydäntä. Maanpeitekasviksi tullee toisaalta poisrevitty pikkutalvio tai sitten ihan ostokate. Koska tämä nyt on pääsisäänkäynnin reuna, niin olisi kiva jos olisi mahdollisimman siistin näköinen ja mahdollisimman pienellä vaivalla.


Syreenimajan "lattiakin" on vielä kesken. Joku pyysi minulta kuvaa syreenimajasta kukinnan aikaan, mutta en saa kunnon kuvaa tällä pokkarilla millään napattua. Aina tulee ihan suttu kuva, tai ympäristö on muuten vain niin keskeneräisen näköinen, että oikein hirvittää. Ja lisäksi en pääse majasta riittävän etäälle kun vastassa on tuo kuistin seinä. Ikkunan läpi tulee taas huono kuva jne. Tässä kuitenkin yksi huono sivusta napattu otos. Kukinnan alkaessa huomasin vielä yhden työvirheen majan muutoksen kanssa, sillä valkoisia syreenejä jäi sittenkin sinisten sekaan. Kaikki siirretyt ovat toistaiseksi hengissä ja kukkivat. Kukinnan jälkeen aion niitä kuitenkin hieman karsia, että haarautuisivat lisää alempaa. Tiivisti kasvaneina ovat ihan kaljuja alhaalta. Kuvan etualalla oleva kuunlilja ei tuohon jää, sillä molemmin puolin syreenejä on vain 10 sentin multatila, alla isot kivet. Laitan siihen ehkä mukulakivetyksen ja päälle samanlaiset ruukut.


Eilen sain lasikuistin siivottua ja siirrettyä sieltä kesäsäilöön tonneittain kenkiä sun muuta sinne täysin kuulumatonta tavaraa. Ihmetys oli suuri, kun koko perhe mahtui sinne päiväkahville. Tämän kuvan nappasin illalla kun ihailin avoimista pariovista eteisen puolelta syreenien kohta loppuvaa kukintaa.