Pihaan tuli tietenkin aiemmin tie, mutta siitä puuttui kunnollinen kääntöpaikka eikä riitäävää parkkipaikkaakaan ollut. Tehtiin ns. kääntölenkki. Pisaranmallisen lenkin sisään jäi kolme isoa koivua, pienempiä puita ja kolmionmallinen kärki. Tuohon kärkeen ajattelin tehdä kukkapenkin ilahduttamaan pihaantulijaa. Kukkapenkki on vain tehty hieman normaalista poikkeavalla tavalla. Alla on kannonpalasia, oksia, kiviä sun muuta kaivurin tekemää roipetta. Päällä on vain soraista ja savista "jätemaata", ja todella ohut kerros sitäkin. Siirsin tänne muista muljauksista ylijääneitä perennoja ja kas kummaa täällähän kukoistaa esim. kuunlilja melkeimpä kaikkein parhaiten. Penkin takana on kolme norjanangervoa. Muita kasveja ovat mm. keltapäivänlilja, kevätvuohenjuuri, saksankurjenmiekka, jaloangervo, lehtoakileija, virmajuuri, varjolilja, lupiini ja valtikkanauhus.

Syksyisin olen kerännyt kukkapenkin päälle kaikenlaista roipetta katkotuista perennanvarsista sekä puiden lehdistä. Kasvuunlähtö on keväisin aika hidasta, mutta kyllä ovat toistaiseksi nousseet kun keväällä on tuota "katetta" vähän sivuun siirrellyt. Kastelua nuo eivät ole saaneet, enkä ihan varma ole siitäkään olenko edes lannoitetta heittänyt. Liekö menestyksen syynä sitten juuri tuo sora ja maatuva risuaines vai sopiva varjo vai mikä?

Kehän sisällä olevat koivut kaadetaan, vielä yksi odottaa kaatoa. Keskellä kehää on kuopukselle vuonna 2005 istutettu oma puu, puistolehmus. Toisessa päässä on keskeneräinen luonnonkivimuuri ja istutusalue. Ja siinä välissä on yksi lasten lempipaikka eli kaivurin kasaamia muutamia isoja (kiipeily)kiviä.

Kesä 2005

Heinäkuu 2006