Kävin tänään pikaisesti kameran kanssa pihalla piipahtamassa ja napsimassa muutaman kuvan. Kauaa en kuitenkaan siellä nytkään viihtynyt, sillä taas kerran ihmettelin että pitääkö ihan aina tuulla (kovaa)? Vielä ei oikein osaa mennä siistimään kukkapenkkejäkään. Muutenkin odottelen puutarhainnon puhkeamista edes siinä määrin, että saisin ikkunalle pienimuotoisen herneenversoviljelmän.
Ensimmäisessä kuvassa (otettu 27.1.08) on lähes ainoa talvenajan pihapuuhani ellei lukuun oteta myrskytuulten riepottelemien tavaroiden keräilyä. Peittelin rodoni jo hyvissä ajoin tammikuun lopulla. Lumitöitähän ei ole tarvinnut tehdä, eikä paljon muutakaan normaalitalven puuhaa. Olisiko lapset saaneet tänä talvena tehtyä peräti kaksi tai kolme lumiukkoa? Missään nimessä ei enempää ainakaan, hiihdosta tai luistelusta puhumattakaan. Kerran sentään esikoinen vei luistimet kouluun asti, mutta siihen sekin sitten jäi kun kaukalo muistutti lähinnä jättiläisen kylpyammetta.
Sitten tämänpäiväisiin kuviin. Postilaatikolla käydessä katselin ympärilleni ja totesin, että hieman lunta löytyy pohjoisrinteiltä sekä ojanpohjalta. Soratie on aurinkoisista paikoista pinnasta ihan sula ja kurainen. Aurakeppikin on ollut tuossa ihan tyhjänpanttina.
Ja lähellä meitä virtaa myös pieni puro, missä ihme kyllä on jotain jään rippeitä reunalla ja vedessä matkalla alavirtaan.
Pihaan päästyäni kävin vielä tarkastamassa jouluruusun nupun. Hieman kärsineeltä näyttää, mahtaako jaksaa tuosta enää aueta? Samassa (kuutamo)penkissä näkyy myös ensimmäiset narsissin piipat :)
Ja kun kerran olin itseni pihalle kammennut kävin myös tekemässä laajemman pihakierroksen ihaillen lasten metsään riipottamia tavaroita ja löysinpä lasten kaulaliinankin jäätyneenä maahan kiinni. En muista antaneeni lumiukolle kuin porkkanoita ja yhden vanhan pipon, mutta jostain syystä lumiukon kohdalta löytyi kuitenkin tämä fleecehuivi. Murr :)
