Aamulla ulkona odotti luminen maisema. Yöllä oli satanut reilu viitisen senttiä lunta. Voitte arvata, että lastenohjelmia saliin katsomaan tulleista pikkupojista lähti melkoinen riemunkiljahdus kun huomasivat katsoa ulos ikkunasta. Aamupalan jälkeen miesväki suuntasi heti kulkunsa ulos ja minä jäin nautiskelemaan hitaasti aamun toista pakollista kahvikupillista.


Ensimmäinen (ukkokullan) päivän hommista oli talvirenkaiden laitto pääasialliseen menopeliin. "Kauppakassiin" ehtii myöhemminkin. Sitten oli ohjelmassa pumpun nosto ja siirto talviteloille kaivosta. Samanaikaisesti kaksi pikkupoikaa yrittivät tehdä lumiukkoa, mutta koska lunta oli satanut kuitenkin aika ohut kerros, päättivät he siirtää ukkojansa pulkassa aina sinne missä on lunta. Ja se kolmas pikkupoika yritti sitten hajoittaa näitä lumiukkoja minkä ehti..

Tällä välin minäkin sain aamukahvini nautittua ja siirryttyä kameran kanssa ulos. Totesin, että eipä sieltä kovin kauniita kuvia enää saa otettua koska uteliaat pikkujalat olivat käyneet jo rikkomassa altaista hyhmäisen vesipinnan, vetämässä terassin kaiteelta lumet osittain pois, koettaneet liukureilla laskea mäkeä siellä ja täällä ja kaikissa muissa paikoissa oli vedetty pulkkaa, kolattu lunta tai pyöritelty lumipalloja. Se siitä koskemattomasta lumipinnasta ;) Mielessä pyöri kyllä lapsuudesta tutut oman äitini sanat tyyliin "älä sitten mene sotkemaan kaunista hankea" eli kaipa minä sitten olen äitini tytär ;D

Seuraavaksi miesväki lähti aurakeppien laittoon. Ja minä kuopuksen kanssa perästä. Sitten lähdin etsimään vintiltä viime kevättalvella superalesta ostettuja jääpuikkovaloja. Ihme kyllä löysin ne heti. Ja ruokailun jälkeen nekin saatiin asennettua aitan räystään reunalle ja ukkokullan vastustuksesta huolimatta jopa sytytettyä. Eli nyt meilläkin sitten loistaa valoa yössä. Ei jouluvalot, vaan tunnelma/kaamosvalot :D Kuvakin tulee sitten kun jaksan lähteä kamerajalustan kanssa ulos.



Tulihan tuossa iltapäivän aikana sitten vielä tehtyä monenmoista pihan ja remonttien talviteloille laittohommaa. Loppuilta onkin sitten mennyt toppavaatteiden ja talvikenkien etsinnässä ja nyt olotila on aikalailla omenainen. Siis ihan ventti. Ukkokulta on vitsaillut muutaman kerran "raitisilmamyrkytyksestä", kun menin mainitsemaan oudosta olosta (lämpöiset kädet, punoittavat posket, väsymys). Kieltämättä tuli tässä parina päivänä tehtyä enemmän puutarhahommia kuin viimeisenä parina kuukautena. Liekö kirkasvalolampun edessä istuskelun syytä? Eilen haravoin etupihan, siistin ja kitkin vähän kukkapenkkejä ja jopa kanttasin sisääntuloa lähimmästä penkistä reunat. Eipä sitä tosin tuolta lumen alta huomaa.

Yläkuvan leikkurikin oli hollilla odottamassa sitä viimeistä niittoa uusien nurmikko-osien kohdalta. Eilen iltahämärissä olisin sen vielä tehnyt, mutta tuo peli melkein vaatii jotain taikuutta käynnistyäkseen. Tankki piripintaa täyteen, kone vinoon ja sitten kunnon veto (ja minulta olkapää kipeäksi viikoiksi). No.. ei sitten ollut edes sitä bensaa ja homma jäi tekemättä. Ja tänä aamuna se oli jo hieman myöhäistä.


Uskoisin, että nämä lumet on vain hetken ilo ja tuo ruohonleikkuukin tulee vielä tehtyä. En osaa vielä millään asennoitua talventuloon, kun on niin tottunut näihin länsirannikon leutoihin loppuvuoden keleihin. Ruohonleikkuukelejä odotellessa täytyy nauttia tästä maisemasta. Kertokaapa muuten olenko ainoa reppana jota on kielletty mellastamasta ja sotkemasta lumihankea jokapuolella pihaa vai onko minulla jopa kohtalotovereita?