"... ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?" Aika osuva joululaulu, vai mitä? Onkohan tälläisiä talvia ennenkin ollut kun on Erkko Juhani Heikki moiset sanat joskus kynäillyt?

Valkoista talviuntahan ei sitten lopulta kovin kauaa kestänyt ja edellisen postauksen jälkeen on puutarhassa mm. hieman kulkuväyliä haravoitu ja annettu lehdille kyytiä mukulakivialueelta pahamaineisella lehtipuhaltimella. Tai ainakin sitä on yritetty. Huonostihan ne märät lehdet liikkuivat. Kivikkomaata siivoilin hieman ruskeista kasvustoista ja huomasin uudet, terhakat vihreät alutkin siellä jo odottamassa. Jotkin orvokitkin yrittävät sitkeästi vielä kukkia. Alppikärhökin, se mikä unohtui istuttaa ja on odottanut kellariinvientiä ostopurkissaan portaiden sivussa, pullistelee silmujensa kanssa. Toivottavasti pitää ne nyt vielä supuissa, sillä kai se talvikin joskus vielä alkaa.

Muuten kuin pakolla tuolla pihalla ei oikein kyllä ole huvittanut oleilla. Osasyy on tämä pimeys, sillä tänne ei katuvaloja näy kuin kaukaa helminauhana. Ja pihan käpyvalaisimet valaisevat vain muutaman neliömetrin jos sitäkään. Valokehän ulkopuolella on sitten edessä valaisematon miinakenttä, kiitos koiran. Jos tämä on nyt sitten tulevien vuosien trendi tämä pimeys ja märkyys, niin ulkovalaistustahan on parannettava oikein urakalla, että siellä näkee mihin astuu.

Selväksi kaiken loskan ja vesisateen keskellä on tullut ainakin se, että ikivihreiden kasvien osuutta täytyy lisätä niille aluille, mitä eniten ikkunoista näkyy eli mm. kivikkomaalle. Kuutamopenkkiäkin olen katsellut sillä silmällä, että osa kukista taitaa saada häädön ja korvautuu ehkä valkoisella penkillä ja lampulla. Ja ehkä jollain ikivihreälläkin.

Kiitellyt olen puolestaan sitä, että talo on kallion päällä ja että sadevedet menevät putkia pitkin ojaan. Kesällä tosin tuskastelin kuivuuden kanssa ihan saman asian kanssa ;) Nyt kuitenkin toimiva sadevesisysteemi on ollut tarpeen.

Sisakukkienkin kanssa on ollut hiljaiseloa. Ulkona kesän majaillut ja sitten kuivana huilaillut amaryllis kasvattaa vain lehtiä eli tuskin siitä joulukukaksi on. Vain tämä yksi lehtikaktus oli hetken aikaa kukassa. Toivottakoon se teille lukijoilleni rentouttavaa ja rauhaisaa joulunaikaa (jos sellaista on olemassakaan). Ensi vuonna sitten taas tartutaan uudella innolla puutarhahommiin. Ja toivottavasti sitä ennen saadaan vielä hieman nauttia talvisista maisemistakin ja lumen riemuista.