Moni metsän asukki on jo kömpinyt talviunille. "Talviunilla" näkyy pihassa olevan yhtä sun toista elotontakin materiaalia, kuten kuvan traktori. Välillä tuntuu, että kumpa sitä itsekin voisi nukkua kevääseen ja herätä taas uutta intoa täynnä kuopsuttamaan pihaa.

Ilmanala alkaa taas muisuttaa tyypillistä länsirannikon talvea. Tulee lunta myräkällä, tulee leutoa ja lumet sulaa, kaikki edellinen on tietenkin höystetty tuulella, mikä tuntuu yltävän luihin ja ytimiin. Kun jäljellejäänyt vähä lumi on sopivasti sohjoista ja tiet kaljamalla, tulee tietenkin pakkanen. Ja koko litania käydään tietenkin läpi monta kertaa talven mittaan. On siinä kasveilla ja kestämistä.

Tässä on pihan vanha omenapuu, aika terveen vihreä vielä vai mitä? No, ehkä ne lehdet tuosta vielä irtoavat seuraavassa myräkässä. Huomattavasti heikomman näköinen on seuraavan kuvan seinustalla kasvava juhannusruusu, mikä sai katolta valuvan lumikuorman niskaansa. On kuitenkin niin sitkeä kasvi, etten oikeasti tämän puolesta pelkää.

Kauniitahan tämä lumihuppu tekee jo mustuneistakin kasveista. Ajattelin, että perennat saavat törötellä rauhassa sen minkä jaksavat. Lasten pulkat sun muut tekevät sitten aikanaan näistä selvää. Ja jos keväällä on jotain pystyssä niin sitten otan vasta sakset käteen ja siistin penkit.

Monta hommaa jäi kesken ja odottamaan tulevia kesiä. Pikkuhiljaa alan vasta tajuta sitä työmäärää, mikä kuluu jo pelkästään olemassa olevan hoitoon. Ja siihen kun lisää suureelliset haaveet niin tännehän tarvittaisiin täyspäivänen puutarhuri töihin ;)

Yksi syy loppukesän innon lopahtamiseen oli uusi harrastus, neulonta. Se vasta sai minut tajuamaan, että ihan oikeasti voin tuolla pihalla myös rentoutua sensijaan, että aina huiskisin haalareissa paikasta toiseen.

Pientä tyytyväisyyttä tunnen siitä, että päätös olla ostamatta yhtään kevätsipulia piti. No, tunnustan vähän nolona, että ne rahat on kuitenkin menneet lankoihin :) Nyt pitää vain jaksaa luottaa vanhoihin sipuleihin. Toivottavasti ainakin narsissit jaksavat taas nousta ilahduttamaan kun niiden aika koittaa.

Luulen, että tämän blogin päivityksistäkin on nähtävissä jonkinlainen talviuni. Sisäkukkien tiimoilta tosin voi tulla jotain postauksia tai sitten kun sydäntalven tuiskussa muistelee kesän kukintaa ja kaivelee koneelta kuvia esiin. Viimeistään sitten kun kevätaurinko alkaa tekemään pälviä alkaa taas päässä kiehua. Uudet, varmaan aiempia suuremmat puutarhasuunnitelmat siellä kihisevät ja käsi odottaa jo malttamattoma kuokkaa :)

Lopetan marraskuisen raporttini turvenalleen, jonka talviunille pääsy on hieman viivästynyt. Turveblokeista veistelty nalle on kyllä nyt hyvin kohmeinen ja tiukasti kasassa, että ehkä sittenkin saa katsella talven pihalla. Keväällä jos on kovin hapertunut, niin saa ehkä ylleen verkkovahvistuksen ja sammalturkin. Mutta nyt lopetan höpinät ja toivottelen kaikille mukavia pikkujoulun aikoja! Ja muistakaa kaiken tulevan jouluhössötyksen keskellä rentoutua ja latailla pattereita ensi kesän koitoksia varten. Niin se luontokin tekee.