Tänään satoi. Ei toki vettä, vaan koivunsiemeniä. Taivaalla ei täällä näy iltapäivisinkään pilven pilveä. Ei taida olla enää kosteutta mikä pelloilta ja metsistä sinne yläilmoihin haihtuisi. Aamukastettakaan ei ole. Viime kesänä kun talon länsiseinustalle vaihdettiin uusi rimalaudoitus, vettä kyllä tuli usein ja (epä)mukavasti. Aina kun saatiin sirkkeli käyntiin, niin jo sai hakea pressua ja peittää uudelleen. Siinäkö se taika onkin? Olisihan tuossa toinenkin seinä, minkä laudoitus täytyisi vaihtaa. Toimisiko perhosvaikutus, jos nyt pyytäisi ukkokultaa repimään sieltä pari lautaa irti ;)

Perhosvaikutuksesta päivän puuhiin. Ensimmäisen kerran tänä kesänä ja samalla moneen aiempaankin kesään olin pihalla työhaalareiden sijasta ihan tavallisissa vaatteissa. Istuskeltiin lasten kanssa hiekkalaatikolla, syötiin välipalaa pihapöydällä ja koristeltiin perunasta leikatuilla muoteilla painamalla naapurin hylkäämä vanha, vähän rikkinäinen postilaatikko. Se sai ylennyksen, ja pääsi lasten keinupuun kylkeen leikkipostilaatikoksi. Istuskelin vanhassa korituolissa ja virkkasin ensimmäisen kerran sitten ala-asteaikojen. Katselin samalla kellastuvaa luontoa ja tuulessa lentävää koivunsiemensadetta.

Meneehän se päivä noinkin vaikka samalla podin vieroitusoireita tyhjiä kottikärryjä ja multasäkkejä katsellen. Mitään ei viitsi kaivaa maan pölyämisen takia, eikä toisaalta mitään voi siirtää eikä istuttaa vesipulan takia, että taitaa olla ihan pakko jatkaa tätä "laiskottelua" siihen asti kunnes kuiva kausi loppuu.

Koivu 2.8.2006