Pussipionin nuppu aukesi ja koin lievän pettymyksen. Kukka oli aika yksinkertainen ja melko pinkki. Odotin hennon vaaleanpunaista ja kerrottua ;) Mutta saahan näitä kaunokaisia kernaasti tulla lisää. Räikeä pinkki ja kirkas keltainen ovat molemmat väreinä sellaisia mitä en kovin paljon, enkä suurina massoina halua puutarhaani (enkä oikein muuallekaan). Roosan ja sinisen sävyt miellyttävät paljon enemmän. Ja tietenkin valkoisin kukin kukkivat sekä harmaalehtiset kasvit. Asunnon sisävärien kanssa olen kyllä huomannut, että värimaku muuttuu (iän mukana?), ja koska en tiedä koska näihin väreihin tulee "himo", niin on paras antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan ;)

Tomaattien raakileissakin alkaa pikkuhiljaa näkyä väriä, mutta tässä pienessä sulkaneilikassa omaa silmää hivelevän värin lisäksi myös ihana tuoksukin. Hyvin on selvinnyt kallion kivikon reunassa ilman suojaustoimenpiteitä monta vuotta ja itsestään siemenestä jopa levinnyt (ei tosin sinne minne olen siemeniä satunnaisesti heitellyt). Kasvusto on siirtynyt pikkuhiljaa sivummalle ja kukinnan jälkeen taitaa olla jakamisen ja uudelleenistutuksen aika.

Sulkaneilikka Dianthus plumarius

Tämän sulkaneilikan lisäksi pihasta löytyy tietenkin luonnonvaraista ketoneilikkaa. Ostin joskus myös valkoisen ketoneilikan, mutta se taisi jäädä lähellä kasvavan hopeahärkin jalkoihin, kun en sitä enää mistään löydä. Harjaneilikkaakin on ollut, mutta taidan olla vahingossa sen(kin) kitkenyt pois.