Kesä etenee vauhdilla ja rikkaruohot valtaavat alaa. Ukkokulta on ollut viikon kipeänä, eikä mikään ole edistynyt ei sisällä (remontti) eikä ulkona. Kolmen pienen pojan (2, 3 ja 5v) kanssa aika on mennyt lähinnä heidän komentamiseensa tuolla ulkona. Leikkipaikan ympäristöä olen viime päivät yrittänyt laitaa kuntoon. Yhden männynalusen sain "kaunistettua" (kuva tulee jos siirretty villiviini jää henkiin) ja keinun kahden muun männyn väliin kiinnitettyä. Hiekkalaatikko on suurinpiirtein taas paikoillaan, mutta ilman hiekkaa, tietenkin ;) Kaikki muut puutarhahommat tuntuvat riippuvan jostain toisesta hommasta, eivätkä tahdo siksi edetä. Puuttuu soraa, puuttuu hiekkaa, puuttuu multaa, puuttuu juuriestettä, on isoja puita kaatamatta, jotka odottavat lehdetöntä aikaa jne.

Voi olla, että pääpuutarhurilla on vain jokin tietty aika kuusta, mutta jonkinsortin puutarha-apatia on taas jossain taka-alalla vaanimassa. Hommia olisi, mutta mihinkään isompaan ei oikein saa ryhdyttyä vaikka suunnitelmatkin olisi melkein valmiina. Ehkä se on tuo melkein noissa suunnitelmissa kun tökkii? Tai jos ryhdyn ja vien vaikka kitkentäjätteitä pois, niin saatan jäädä sille tielle tekemään toista asiaa ja aloittamani homma jää kesken. Miehille ei taida näin käydä vai käyköhän?

Tänään kitkin pihatien reunaa ja yhtä kukkapenkkiä useita tunteja, ja tuntuu ettei mitään huomattavaa jälkeä syntynyt. Kitkentäjätettä sensijaan syntyi puoli kottikärryllistä. Senjälkeen annoin letkun sumutella hienoista suihkua kukkapenkkeihin ja kastelin samalla "punaisella vedellä" kesäkukkia ja tomaatteja. 

Ja jos totta puhutaan, ei se tekemättömyys rajoitu yksin tuonne talon ulkopuolelle. Sisälläkin on siivooja olla ollut pitkään "lomalla". Sauna/kodinhoitohuoneremontin takia pyykkihuolto toimii vain mummolareissuilla ja sen jälkeen on koko asunto kuivuvaa ja käsittelemätöntä pyykkiä täynnä. Yritän lohduttautua, että kyllä syksyn pimeillä on sitten aikaa silitellä ja järjestellä tavaroita sisällä. Ja ehkä sitten on taas omakin pyykki/suihkuosasto toiminnassa. Silloin, kun on pimeää ja taivaalta tippuu kissoja ja koiria, ei pääse ulos kitkemään, vaikka haluaisi. Tai pääseehän toki, mutta otsalampun valossa ei taida olla enää mitään kitkettävää.

Loppuun "postikortti" puutarhuria tällähetkellä ilahduttavista asioista, eli "kottarimaan" (cottage garden kivipuron reunassa) kukintaa, josta kuvassa palanen. Kuvassa ainakin lilakukkaista jalopähkämöä, siniliilaa tarhakurjenpolvea sekä valkoista maitokelloa (oudon matalaa tänä vuonna).

 

Toivottavasti teitä ei puutarhaväsymys paina ja jaksatte tehdä töitä kauniissa puutarhoissanne tai ainakin täysipainoisesti ihailla kättenne töistä :)

Työniloa odotellen