Päivällä käytiin lasten kanssa sen verran pihalla, että kärräsin kallionlaelta suurimmat kasvit ja mullat pois. Homma jäi tosin kesken, kun kuopus kaatui kalliolla ja satutti vähän päätään. Illalla käytiin pikaisesti ulkona hytisemässä ja ihailemassa mm. täytenä kukkivaa (vanhaa) omenapuuta. Kuviakin otin, mutta kaikki olivat ihan suttuisia.

Olikohan se nyt niin, että kasvukausi on ainakin täällä länsirannikolla jopa yli viikon myöhässä? Täällä meidän suht varjoisella, tuulisella ja savisella (se vähä mitä maata löytyy) tontilla on vasta moni kevään tai alkukesän kukkija aloittamassa kukintaansa, kuten esimerkiksi nämä Thalia -narsissi (tai sinä ainakin olen tämän ostanut). Ensi kevääksi täytyisi osata panostaa vielä aikaisempiin lajeihin, kun tuntui niin pitkältä tuo alkukevään "vaaleanruskea-kausi" pihalla.

93576.jpg

Tämä pieni kaunokainen löytyy kuutamopenkistä, mistä kaivoin aamupäivällä surutta ylös sekalaiset tulppaaninlehdet ja samalla sain möyhennettyä aukkokohtia paremmin. Lehtien päästä löytyi kyllä sipuleita, mutta jakautuneita ja mitättömän kokoisia. Tulppaaniharmituksen jälkeen aloin harmitella sitäkin, että olen tullut istutelleeksi noita narsisseja pieniksi laikuiksi vähän sinne tänne. On nimittäin todella vaikeaa niiden välistä nyt rikkaruohoja metsästää ja siementaimia tai siirrettäviä kaivella. Aiemmin taas ei uskaltanut kaivella, kun ajattelin, että kaivan juuri siitä kohtaa missä on krookuksia, kevätkelloja, narsisseja jne.. Täytyisi olla todella tarkka istutuskartta. Ja se juuriesteen laitto syreenejä vastaan kävi taas tänäänkin mielessä. Kuinkahan syvälle se täytyisi ulottaa että auttaisi? Syksyllä se on kyllä pakko tehdä kaikki ulos ja takaisin parannettuun maahan -operaatio, varmaan kolmannen kerran tämän penkin kohdalla. Kantapään kautta sitä oppii... jos sittenkään ;)