Kirjoittaja
Puuhastelua 1920-luvun maalaistalon kallioisessa pihassa. Tämä tuulinen piha sijaitsee länsirannikolla II-vyöhykkeellä. Tämä blogi ei enää päivity, tervetuloa siis uuteen puutarhablogiini osoitteessa http://puutarha.risulintu.net/
Pieni nettiputiikkini
kävijää alkaen 16.5.2006
Kategoriat
Nappulalaatikko
tämän pihablogin nappula
<a href="http://risupiha.vuodatus.net/"><img style="width: 143px; height: 59px;" src="http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/7900/85251.jpg border="0"></a>
Sivupohjan tarjosi
Testaa mikä kukka sinä olet
Mistä käydään
15.07.2007 - 12:18
Ja taas on satanut niinkuin Es... kuten Sannikin sen totesi.
Tässä kuussa meillä on varmaan satanut enemmän kuin koko viime kesänä. Sekään ei ole silti pelastanut tätä viime kesänä pahoin ruskettunutta koivua. Kaatoon menee heti kun lehdet tippuu. Ei ole kylläkään iso vahinko, sillä kyllä noista risuista taas muutaman risulinnun tekee :)
Ylläolevat kuvat eivät ole tältä päivältä, on näpsitty aiemmin. Tänään on ollut tasaisen harmaa päivä ja välillä on taivaalta vettäkin roiskinut. Illalla, pikaisella happihypyllä tosin nähtiin hetkellisesti tälläinenkin näky:
Mutta nyt asiaan, nimittäin inhokki- ja suosikkikasveihin. Ensimmäisenä on ehdoton inhokkikasvini mesiangervo, Filipendula ulmaria, mitä löytyy tältä tontilta useita aareja, ja mitä en varmaan koskaan tule kitkemällä saamaan hävitettyä vaikka kuinka yritän. Ja vaikka omalta tontilta saisinkin, niin naapurin pelto rehottaa tätä kasvia silti, kuten kaikki tienreunat täällä päin.
Kukkiessaan pienissä määrissä tämäkin ehkä menettelisi, mutta luontoäidin laajoissa "kukkapenkeissä" esim. yhdistettynä maitohorsmaan kärsii melkoisen inflaation. Ja jos jotenkin siedän tätä näkyä näin kukinnan aikaan, niin parin viikon päästä tämäkin näky on jo ihan toisenlainen: mesiangervon kukat ovat ruskettuneet ja horsma valmistelee höytyväpilviään.
Tässä kuussa meillä on varmaan satanut enemmän kuin koko viime kesänä. Sekään ei ole silti pelastanut tätä viime kesänä pahoin ruskettunutta koivua. Kaatoon menee heti kun lehdet tippuu. Ei ole kylläkään iso vahinko, sillä kyllä noista risuista taas muutaman risulinnun tekee :)
Ylläolevat kuvat eivät ole tältä päivältä, on näpsitty aiemmin. Tänään on ollut tasaisen harmaa päivä ja välillä on taivaalta vettäkin roiskinut. Illalla, pikaisella happihypyllä tosin nähtiin hetkellisesti tälläinenkin näky:
Mutta nyt asiaan, nimittäin inhokki- ja suosikkikasveihin. Ensimmäisenä on ehdoton inhokkikasvini mesiangervo, Filipendula ulmaria, mitä löytyy tältä tontilta useita aareja, ja mitä en varmaan koskaan tule kitkemällä saamaan hävitettyä vaikka kuinka yritän. Ja vaikka omalta tontilta saisinkin, niin naapurin pelto rehottaa tätä kasvia silti, kuten kaikki tienreunat täällä päin.
Kukkiessaan pienissä määrissä tämäkin ehkä menettelisi, mutta luontoäidin laajoissa "kukkapenkeissä" esim. yhdistettynä maitohorsmaan kärsii melkoisen inflaation. Ja jos jotenkin siedän tätä näkyä näin kukinnan aikaan, niin parin viikon päästä tämäkin näky on jo ihan toisenlainen: mesiangervon kukat ovat ruskettuneet ja horsma valmistelee höytyväpilviään.
Mesiangervon lisäksi inhokkilistalla on kyllä monta muutakin rikkaa, kuten esimerkiksi niittysuolaheinä, Rumex acetosa, mikä yrittää jatkuvasti valloittaa mm. kivikkomaata. Kärkipäässä on myös rönsyleinikki, Ranunculus repens. Rönsyleinikissä tökkää leviämisintonsa lisäksi myös keltainen kukinto. Keltaisia kukkia, erityisesti kylmän keltaisia, siedän muutenkin heikosti paitsi keväällä narsissien ja tulppaanien muodossa.
Siirrytään sitten tämänhetkiseen suosikkiini, mikä on vaatimaton rinneangervo, Spireaea densiflora.
Tässä on ison kuusenkannon naamioinnissa käytetty kolmea rinneangervoa sekä korotettua reunusta. Angervot on istutettu paikalleen kesällä 2005. Tässäkin kasvavat huonossa maassa kohtuullisen mukavasti. Pensaiden alusta on katettu sanomalehdellä ja oksasilppurin hakkeella.
Kukinta alkaa tältä vuodelta olla jo ohitse, mutta vielä syksylläkin tämä pikkupensas ilahduttaa värillään. Minulla ei ole tarjota syyskuvaa pensaasta, mutta täytyy tänä syksynä korjata tilanne.
Muita suosikkikasvejani ovat tällähetkellä mm. kurjenpolvet, kurjenmiekat, hostat, saniaiset, rönsyansikka sekä hieman isommista kurttulehtiruusu, pähkinäpensas (tontilla kaksi isoa), metsävaahtera ja lehmus.
Tästähän voisi laittaa liikkeelle epävirallisen meemin: kerro oma suosikkisi ja inhokkisi joko suoraan kommenttilaatikkoon tai sitten vinkkauksena blogiisi, että tiedän tulla lueskelemaan teidän mielipiteitänne. Siihen asti istuskelen vaikka tuolla vanhalla, viimeistä palvelustaan pihalla suorittavalla rottinkituolilla kurjenkellojen ja metsämansikoiden keskellä.
Siirrytään sitten tämänhetkiseen suosikkiini, mikä on vaatimaton rinneangervo, Spireaea densiflora.
Tässä on ison kuusenkannon naamioinnissa käytetty kolmea rinneangervoa sekä korotettua reunusta. Angervot on istutettu paikalleen kesällä 2005. Tässäkin kasvavat huonossa maassa kohtuullisen mukavasti. Pensaiden alusta on katettu sanomalehdellä ja oksasilppurin hakkeella.
Kukinta alkaa tältä vuodelta olla jo ohitse, mutta vielä syksylläkin tämä pikkupensas ilahduttaa värillään. Minulla ei ole tarjota syyskuvaa pensaasta, mutta täytyy tänä syksynä korjata tilanne.
Muita suosikkikasvejani ovat tällähetkellä mm. kurjenpolvet, kurjenmiekat, hostat, saniaiset, rönsyansikka sekä hieman isommista kurttulehtiruusu, pähkinäpensas (tontilla kaksi isoa), metsävaahtera ja lehmus.
Tästähän voisi laittaa liikkeelle epävirallisen meemin: kerro oma suosikkisi ja inhokkisi joko suoraan kommenttilaatikkoon tai sitten vinkkauksena blogiisi, että tiedän tulla lueskelemaan teidän mielipiteitänne. Siihen asti istuskelen vaikka tuolla vanhalla, viimeistä palvelustaan pihalla suorittavalla rottinkituolilla kurjenkellojen ja metsämansikoiden keskellä.
Kategoria:
Kasvimietteitä
